Ohita navigaatio

Lauri Järvilehto elämänlaajuisesta oppimisesta: Palikkamallista aaltomalliin

Jatkuva oppiminen on nyt ajankohtaisempi aihe kuin koskaan aikaisemmin. Teknologian kehityksen ja globalisoitumisen tuomat muutospaineet ovat synnyttämässä maailman, jossa vanha tutkintokeskeinen ajattelu ei enää toimi. Meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, millä kaikilla yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa tai ammattikouluissa opituilla taidoilla on kysyntää työmarkkinoilla vielä kymmenen vuoden päästä.

Selvitysten mukaan jopa puolet nykyisistä ammattialoista saattaa kadota automaation seurauksena. Niiden tilalle puolestaan syntyy uusia ammattialoja virtuaalisuunnittelijoista tekoälyvalvojiin – ja myös paljon sellaisia nimikkeitä, joita kukaan ei osaa tällä hetkellä vielä ennustaa.

Vanha palikkamainen rakenne, jossa peruskoulua seuraa tutkintokoulutus ja sitä sitten työpaikka toisensa jälkeen ei enää toimi. Se ei ole todellisuutta edes nykypäivänä monelle. Millenniaalien työurat eivät koostu putkista, joista singahdetaan eläkkeelle kultakello kourassa, vaan pienistä pätkistä siellä täällä; työtehtävistä, joissa kussakin tarvitaan erilaista osaamista.

Osaamisen hankkiminen ei voi olla enää vain koulujen ja oppilaitosten tehtävä, vaan se on kasvamassa osaksi ihan normaalia arkipäivää. Elämänmittaisen oppimisen (eng. life long learning) rinnalle tarvitaan elämän laajuista (eng. life wide learning) oppimista. Siis sellaista, jossa oppimiskokemukset nivoutuvat saumattomasti osaksi arkipäivää, niin töissä kuin töiden ulkopuolellakin.

Osaamisen hankkiminen ei voi olla enää vain koulujen ja oppilaitosten tehtävä, vaan se on kasvamassa osaksi ihan normaalia arkipäivää.

Pohdimme näitä haasteita Sivistysakatemian ensimmäisellä vuosikurssilla keväällä 2018. Pohdinnan tuloksena syntyi ajatus suomalaisesta yhteiskunnasta, jossa työ ja oppiminen olisi rakennettu nykyisen staattisen palikkamallin sijaan dynaamisempaan aaltomalliin. Siinä työ ja oppiminen nivoutuvat saumattomasti osaksi arkipäivää. Toteutuakseen aaltomalli edellyttää uutta ajattelua niin työn, oppimisen kuin sosiaaliturvankin uudistamisessa.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Kuva: Palikkamallista aaltomalliin

On luovuttava ajatuksesta siitä, että olemme joko työssä, työttöminä tai opiskelijoina. Sen sijaan jokainen päivä koostuu jostakin määrästä tuottavaa työtä ja jostakin määrästä osaamisen päivittämistä. Tällä tavoin rakennettuna arki mahdollistaa muuttuvaan maailmaan mukautumisen. Jotta aaltomalli toimii, on työn ja oppimisen keskiöön nostettava sisäinen motivaatio.

On kysyttävä kolme kysymystä:

1) Mikä oikeasti kiinnostaa?

2) Miten kiinnostuksen kohteilla voisi olla kysyntää työmarkkinoilla?

3) Miten tarvittavaa osaamista voidaan synnyttää jatkuvasti niin, että töissä pärjää?

Ensimmäisen kysymyksen selvittämiseen voi käyttää vaikkapa kutsumuskarttaa, Kutsumuskonetta tai Me-säätiön Noodi-alustaa.

Toiseen kysymykseen vastaaminen on tällä hetkellä konstikkaampaa, mutta esimerkiksi Työmarkkinatori-palvelulla on jo aika fiksu algoritmiikka, jonka avulla voi löytyä aidosti kiinnostavia pestejä aikaisemman työkokemuksen pohjalta. Tässä tarvitaan kuitenkin yhä kehitystyötä, etenkin huomioiden olemassa olevan osaamisen lisäksi kiinnostuksen kohteet työnhaussa.

Kolmas kysymys on, miten oppisisältöjä voisi tarjota laajalti verkossa ja mobiilissa riittävän pienissä annoksissa, jotta oppia voi täydentää pitkin päivää. Tällä hetkellä paras esimerkki tällaisesta ”casual learning”-sisällöstä on Helsingin yliopiston ja Reaktorin toteuttama tekoälykurssi Elements of AI. Tekoälyn perusteet oppii verkko- ja mobiilikurssin avulla vaikka metroa odotellessa.

Suomessa tehdään nyt juuri oikeita asioita kohti jatkuvaa oppimista. Tärkeää olisi huomioida kehityksessä kolme asiaa.

Ensinnä, jotta muutokset saadaan tehtyä oikein, tarvitaan puolue- ja ministeriörajat ylittävää rohkeutta, jotta työelämää, koulutuspolitiikkaa ja sosiaaliturvaa koskevat muutokset tukevat toisiaan. Toiseksi, meidän pitää olla rohkeampia. Ei riitä, että muutokset alkavat näkyä arjessa vuonna 2030. Tarvitsemme jatkuvaa oppimista tukevaa yhteiskuntaa nyt.

Meidän pitää olla rohkeampia. Ei riitä, että muutokset alkavat näkyä arjessa vuonna 2030. Tarvitsemme jatkuvaa oppimista tukevaa yhteiskuntaa nyt.

Kolmanneksi, jatkuvan oppimisen ja työelämän kehittämisen ytimeen on nostettava sisäinen motivaatio. Oppiminen on kovaa työtä ja pätkätyö stressaavaa – paitsi silloin, jos tekemisen juurena ovat asiat, jotka aidosti tekijää kiinnostavat.

Elämme suurta murrosaikaa. Jo nyt on kuitenkin nähtävissä kaikki tarvittavat elementit, joiden avulla suomalaisesta työstä ja oppimisesta voi tehdä inhimillisesti palkitsevan elämää aaltomaisesti kannattelevan ytimen.

 

Lauri Järvilehto

  • Lauri Järvilehto, FT, on Aalto-yliopiston työelämäprofessori ja yksi Aalto Ventures Programin johtajista. Hän on sarjayrittäjä, filosofi, tietokirjailija, muusikko ja Sherlock Holmes -fani. Hän on Filosofian Akatemian perustaja ja yksi oppimispelistudio Lightneerin perustajista. Järvilehto toimii Unicefin, Lightneerin ja Filosofian Akatemian hallituksissa. Hän on kirjoittanut monia bestseller-teoksia ajattelusta ja oppimisesta ja luennoi säännöllisesti ympäri maailmaa. Sivistysakatemiaan Järvilehto osallistui 2017–2018.
  • Kirjoitus perustuu laajempaan huhtikuussa 2019 julkaistuun keskustelupaperiin Palikkamallista aaltomalliin: Visio suomalaisesta sisäisesti motivoidusta työstä, jatkuvasta oppimisesta ja oikeudenmukaisesta sosiaaliturvasta. Paperin voi ladata täältä.

Sivistysakatemia

Sivistysakatemia on opetusalan ydinkolmikon – Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen – lahja 100-vuotiaalle Suomelle. Päättäjille ja yhteiskunnallisille vaikuttajille suunnatun Sivistysakatemian tavoitteena on turvata sivistys-Suomen seuraavat sata vuotta.

Tapahtumat