Ohita navigaatio
Arto O. Salonen keskustelee kuvassa Sivistys

Arto O. Salonen: Suurin vihollisemme on merkityksettömyyden tunne – sivistyksessä piilee ratkaisu

Elämme yltäkylläisyydessä, mutta olemme silti tyytymättömiä. Meidän täytyy muuttaa ajattelutapojamme, jos haluamme lisätä elämän mielekkyyttä. Sivistys lisää toivoa tulevaisuuteen, sanoo Sivistysakatemian osallistujille puhunut Arto O. Salonen.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on poikkeuksellinen menestystarina. Vielä 1940-luvulla moni eli äärimmäisessä köyhyydessä. Siitä on tultu kauas.

Viime maaliskuussa suomalaiset arvioivat rahatilanteessa paremmaksi kuin koskaan, vaikka talousuutisten perusteella saattaa tuntua, että tarvomme edelleen suossa.

Kaikkien aikojen ensimmäisen Sivistysakatemian osallistujat istuvat hiirenhiljaa ringissä ja kuuntelevat, kun professori Arto O. Salonen luo kuvaa Suomen kehityksestä ja nykytilasta.

– Yhteiskuntamme keskeisin ongelma ei ole enää köyhyys, vaan olemme itse asiassa äärimmäisessä yltäkylläisyydessä, Salonen sanoo.

Salonen puhui ensimmäisille sivistysakatemialaisille elokuun lopulla.

Keskitymme liikaa vaurauden lisäämiseen

Vaikka elämme yltäkylläisyydessä, toimimme Salosen mukaan edelleen siten, kuin äärimmäinen köyhyys olisi keskeisin ongelmamme.

Elämän tarkoitus kiteytyy vaurauden tavoitteluun. Tämä vääristää käsitystämme siitä, mikä loppujen lopuksi tekee elämästä elämisen arvoista.

Salonen klikkaa ruudulle karut tilastot, jotka kielivät yhteiskunnassamme vellovasta merkityksettömyyden tunteesta.

Viime vuonna masennus vei joka päivä eläkkeelle yhdeksän suomalaista. Heidän keski-ikänsä on vain 45. Viimeisten kymmenen vuoden aikana alle 30-vuotiaiden eläköityminen on lisääntynyt kolmanneksella.

– Yltäkylläisyyden ajan ihmisen suurin vihollinen on elämän merkityksettömyys ja tarkoituksettomuus. Meiltä puuttuu sekä syy herätä uuteen päivään että uteliaisuus sitä kohtaan, mitä päivä tuo tullessaan.

Sivistys tähtää merkityksellisyyteen 

Arto O. Salonen näkee sivistyksessä ratkaisun. Sivistys tähtää elämän arvokkuuteen, kun taas nyky-yhteiskunta tähtää talouskasvuun, tehostamiseen ja kilpailukyvyn maksimointiin.

Se, mitä tavoittelemme, on siis monin tavoin ristiriidassa sen kanssa, mitä tarvitsemme.

– Maailmaan tarvitaan lisää hyvyyttä, totuutta ja kauneutta.

Salosen mukaan sivistys lisää luottamusta ja toivoa tulevaisuuteen. Ne puolestaan lisäävät merkityksellisyyden tunnetta ja ovat ihmiselle äärimmäisen tärkeitä, vaikka niiden tuomia hyötyjä onkin vaikea mitata.

Kenties ongelmamme onkin se, että menestystä ja hyvinvointia arvioidaan helposti mitattavilla määreillä, kuten rahalla. Oikeasti merkityksellisiä asioita, kuten iloa, on vaikeampi mitata.

– Elämänilon häviämistä ei voi paikata materialla.

Merkitys syntyy osallisuudesta ja kohtaavasta läsnäolosta

Merkitysvajeen taustalla on se, että Suomessa ihanteina ovat pitkään jyllänneet yksilöllisyys, erillisyys ja ihanne siitä, että pärjää ilman muita.

– Merkitys syntyy liittymisestä, kuulumisesta ja osallisuudesta. Sitä tarvitsemme, mutta sitä meillä ei ole, Salonen sanoo.

Hän kertoo esimerkin Tansaniasta. Siellä kulttuuri on huomattavasti meitä yhteisöllisempi, eikä köyhyyttä ajatella materiaalisena vaan sosiaalisena asiana.

– Tansaniassa köyhyyttä on se, jos ei ole yhteyttä toisiin ihmisiin eikä mahdollisuutta jakaa muiden kanssa elämän iloja ja suruja. Mekin tarvitsemme voimaa uskaltaa olla avoimempia toisillemme. Tarvitsemme kohtaavaa läsnäoloa jokapäiväiseksi voimavaraksemme, Salonen sanoo.

Neljä askelta kohti täyttä ihmisyyttä

  1. Systeeminen ymmärrys: Merkitykset syntyvät kytköksissä itseä ympäröivään maailmaan. Systeeminen ymmärrys on havahtumista siihen, että olen vaikuttava osa itseäni suuremmassa kokonaisuudessa.
  2. Vastuullinen maailmasuhde: Aiemmin maailmankuva on ollut hyvin ihmiskeskeinen. Mitä enemmän eläimiä, hyönteisiä, kasveja ja elotonta luontoa tutkitaan, sitä paremmin niiden arvoa ja merkitystä ymmärretään. Vastuullinen maailmasuhde on sitä, että ymmärretään ihmisten ja muun luonnon keskinäisriippuvuus ja se, että kaikista on tärkeää pitää huolta.
  3. Kohtuullisuus ja riittävyys: Tyytyväisyys on onnistumista sen tarkastelussa, mikä minulle riittää. Olennaista on tunnistaa, mitä minulla on, eikä niinkään sitä, mitä minulta puuttuu.
  4. Ihmistenvälisyys: Köyhyyttä on se, ettei ole yhteyttä toisiin ihmisiin, joiden kanssa jakaa elämän iloja ja suruja. Ihmiset tarvitsevat dialogissa syntyvää jaettua ymmärrystä, moniäänisyyttä sekä kohtaavaa läsnäoloa.

Sivistysakatemia päivittää sivistyskeskustelun

  • Sivistysakatemia on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen vuonna 2017 lanseeraama korkean profiilin koulutuskokonaisuus, johon kutsutaan osallistujiksi tarkoin valikoitu joukko yhteiskunnallisia vaikuttajia ja päättäjiä.
  • Sivistysakatemian tavoitteena on päivittää sivistyksestä käytävää keskustelua, lisätä koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen arvostusta sekä löytää ratkaisuja Suomen sivistystason ylläpitämiseen ja vahvistamiseen.
  • Arto O. Salonen puhui ensimmäisen Sivistysakatemian osallistujille Helsingissä elokuussa 2018.
  • Sivistysakatemia saa jatkoa loppuvuodesta 2018, jolloin sivistystä pohtii jälleen uusi osallistujajoukko. Järjestäjäksi tulee OAJ:n, OKM:n ja Opetushallituksen rinnalle Suomen Akatemia.

 

Teksti ja kuva: Heikki Pölönen

Sivistysakatemia

Sivistysakatemia on opetusalan ydinkolmikon – Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen – lahja 100-vuotiaalle Suomelle. Päättäjille ja yhteiskunnallisille vaikuttajille suunnatun Sivistysakatemian tavoitteena on turvata sivistys-Suomen seuraavat sata vuotta.